Timo Pelander

timo_2015.jpgKitarat ja laulu 

Tervehdys kaikille musiikin ja varsinkin meidän musiikin ystäville!

Olen ollut kitaroimassa Finlanders orkesterissa vuodesta 1996. Samana vuonna myös Kunu tuli porukkaan mukaan. Olin noihin aikoihin opiskelemassa sairaanhoitajaksi ja keikkaa tein silloin Arto Nuotion Akuset-bändissä. Keikkailu Arton bändissä toi jo omat haasteensa opiskeluun ja kun kutsu Finkkuihin tuli, tein päätöksen jättää opiskelut kesken ja siirtyä täysipainoisesti ammattimuusikoksi. Tuota päätöstä ei ollut helppo tehdä, siis opiskelun lopettamista, mutta Finkkuihin lähtö oli päivänselvää. Eipä ole jälkeenpäin vaikea päätös kuitenkaan kaduttanut.

Moniruokainen muusikko

Ennen Arton bändiä olin Tarja Lunnaksen orkesterissa ja sitä ennen meillä oli nuorina poikina erilaisia tanssibändikokoonpanoja. Samaan aikaan oli myös rock ja jazz tyylisiä bändivirityksiä. Musiikkimakukin oli tuolloin enemmän rock-ja heavypainotteinen. Olen edelleen hyvin moniruokainen musiikin suhteen.

Eräs vanhan polven muusikko on minulle joskus opettanut, että ei ole olemassa huonoa musiikkia, joskus on vain huonoja soittajia.

Rakkain on kitara

Nuorena poikana tuli kokeiltua myös muita instrumentteja kuten rumpuja ja kosketinsoittimia. Kitara kuitenkin tuli varsinaiseksi lempisoittimeksi hyvin varhaisessa vaiheessa. Tietysti oma isä, joka soitti myös kitaraa, oli vahvasti vaikuttamassa mihin soittimeen sydän eniten lämpeni. Mainittakoon tässä myös sellainen mielenkiintoinen asia, että kuusikymmentäluvun lopulla oma isäni ja Lammelan Jussin isä ovat soittaneet samassa, Jannen pelimannit nimisessä, orkesterissa.

Finkkujen musiikkikoulu

Finlanders loi itselleni musiikillisen korkeakoulun, joka alkuun toi tullessaan paljon uutta ja haasteellista opittavaa. Oman musiikillisen roolin löytäminen kokoonpanossa oli myös vaativampaa aikaisempiin orkestereihin verrattuna. Olihan tässä bändissä paljon enemmän instrumentteja (puhaltimia ym.) joihin en aikaisemmissa kokoonpanoissa ollut tottunut. Tästä johtuen esimerkiksi kappaleiden sovittaminen oli rikkaampaa ja haastellisempaa. Siihenkin maailmaan opettelin Finlandersiin tultuani. Meillä oli myös alkuvuosinani paljon erilaisia konsertti- ja televisioprojekteja, joissa bändimme pääsi loistamaan monipuolisuudellaan. Minunkin käteeni eräässä Karuselli lastenlaulukilpailun nauhoituksessa eksyi viisikielinen kannel, jolla sitten soitettiin telkkarissa. Samoin erään vuoden Sinitaivas-konserttiin opettelin soittamaan bouzoukilla kreikkalaista musiikkia.

Levyjen teko on ollut myös ahkeraa orkesterissa oloni aikana ja sekin oli minulle Finkkujen myötä uusi maailma.

Monitoimimies

Orkesterissamme on (ja on aina ollut) aika selkeä tehtävienjako. Aikoinaan minun hommiini kuului myös keikkabussin ajaminen, pääasiassa Jussin kanssa. Nykyisin meillä on onneksi oma kuljettaja Pete, joka työpanoksellaan keventää myös roudauksiamme.

Tehtäviini kuuluu keikoilla kitaroinnin ja laulun lisäksi myös miksaaminen ja lavavalojen hoitaminen. Olen ollut myös orkesterimme nettisivuista vastaava. Nyt olemme kuitenkin päätyneet uusien nettisuvujen myötä ulkoistaa kyseisen tehtävän innokkaisiin ja osaavampiin käsiin.

Musiikin vastapaino

Musiikki on minulle työ, elämäntapa ja harrastus. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä tällaista työtä. Toivon että tätä saisi tehdä vielä pitkään ja koen rikkaudeksi soittajana myös sen, että itseään voi kehittää halutessaan rajattomasti. Keikkaelämän vastapainoksi nautin kotona olosta oman perheen kanssa ja kaikenlaisesta hääräilystä. Sydäntä lähellä ovat myös luonto ja eläimet.  

Finlanders © Kaikki oikeudet pidätetään
Ylös