Finlanders

Jussi Lammela

Rummut ja laulu

Jussin ura rumpalina alkoi vuonna 1974 Jannen Pelimannit - nimisessä yhtyeessä, jossa isä-Olli Lammela soitti läskibassoa. Monien eri vaiheiden kautta Jussin tie johti Turkuun, jossa seurasi pesti legendaarisessa Aura-Humppa -orkesterissa, joka kiersi 70-luvulla mm. Henry Theelin, Arto Nuotion ja monien muiden säestysbändinä. Tuosta ryhmästä muovautui sittemmin Jussi Lammelan yhtye, joka ammattitaitoisena ja yleisöystävällisenä bändinä oli suosittu sekä itsenäisenä esiintyjänä että säestysorkesterina. Matti ja Teppo pyysivät Jussin ryhmää orkesterikseen heidän uransa toistaiseksi kovimman suosion vuosina 1980-1983, jolloin "Matin ja Tepon orkesteri" alkoi niittää maanlaajuista huomiota tanssiväen keskuudessa mukavan ja tanssittavan musiikkinsa ansiosta.

Keikkailun ohella Jussi opiskeli ensin lääkintävahtimestariksi ja myöhemmin hierojaksi, toimien em. ammatissa kuusi vuotta Turun Kaupunginsairaalan sukupuolitautien poliklinikalla. Jussin ja Lassen tiet leikkasivat ensi kertaa työn merkeissä 1982 jolloin Tampereen Hepokatin sunnuntaitansseissa esiintyi Jussi Lammelan yhtyeen kera Henry Theel mukanaan ...

Lasse Paasikko

Puhaltimet, haitari ja laulu

Lassen ensimmäinen tanssikeikka sijoittuu vuoteen 1974 jolloin yhtye nimeltä Sulamith kiersi Satakunnan ja Hämeen tanssilavoja minkä koulunkäynniltään ehti. Muita myöhempiä kokoonpanoja olivat Twilite Trio Chicossa, Kaliforniassa hänen opiskellessaan sikäläisessä valtionyliopistossa tie- ja vesirakennusinsinööriksi, sekä Lasse Paasikon orkesteri solistina Mauno Lampimäki. Viimeksimainitusta ryhmästä hänet "löysi" Auraviihteen toimitusjohtaja Seppo Kulmala, joka siltä istumalta tarjosi työtä Henry Theelin rinnalla. Muutettuaan Turkuun ja kierrettyään vuoden 1982 "Henkan" kanssa oli aika perustaa lyhytaikaiseksi jäänyt kokoonpano nimeltään Lasse Paasikon kvartetti & Hannele & Amelita, joka työskenteli lähinnä Turun seudulla. Jussin bändistä oli tuolloin helmikuussa -83 jäämässä pois kosketinsoittaja Iiro Salmi, joka halusi päivätyönsä vuoksi soittaa vain viikonloppukeikoilla ja Lassen tilanteen ollessa juuri päinvastainen miehet vaihtoivat pestejä keskenään.

Bändin silloisen basistin Pasi Lyysaaren jäädessä pois huhtikuussa 1983 oli etsittävä tilalle uusi. Jussi oli saanut tuttavaltaan vihiä lahjakkaasta, nuoresta basistista, joka osasi ulkoa koko Beatlesin tuotannon ja väsäsi itsekin biisejä minkä konservatorio-opinnoiltaan ehti. Ilman ensimmäistäkään harjoituskertaa, saati edes kasvokkain tapaamista nousi keikkabussiin Savonlinnan vappukeikalle Luostarinkadun kulmasta ...

Aarne Hartelin

Basso ja laulu

Jussin ensikommentti piirtyi Arskan mieliin ikuisiksi ajoiksi: "Ai, sä olet tuon näköinen...". Siitä huolimatta hän istahti bussin penkille, loi merkitsevän katseen ympärilleen ja totesi musiikinteoriantuntien tuomalla pieteetillä: "Rinnakkaiset kvintit on sitten kiellettyjä tästä lähin.". Kaksi erilaista maailmaa oli kohdannut tavalla, joka myöhemmin on osoittautunut hedelmälliseksi ja antoisaksi pohjaksi ponnistaa kohti yhteisiä päämääriä. Aarnella oli takanaan toki kokemusta mm. Turku Big Bandin sekä pienempien jazz kokoonpanojen basistina opiskellessaan konservatoriossa kontrabasson soittoa, laulua, sekä teoria-aineita.

Neljäntenä miehenä tuon ajan Jussi Lammelan orkesterissa olivat tunnetusta Pahlaman muusikkoveljessarjasta ensin kitaristi Pekka ja myöhemmin kosketinsoittaja-laulaja Risto.

Kesällä 1984 Arto Nuotio otti yhteyttä ja ilmaisi kiinnostuksensa palata takaisin tanssilavakeikoille usean vuoden ravintolamuusikkoputken jälkeen. Hän ehdotti käytettävissä olevien resurssien yhdistämistä ja niinpä loppukesällä 1984 viihdytti yleisöä muutamana iltana kokoonpano nimeltään Arto Nuotio ja Jussi Lammelan orkesteri. Samalla päätettiin ottaa orkesterille käyttöön "työnimi", jolla irtisanottauduttaisiin suomalaisille opetetusta, naurettavasta solistikeskeisyydestä ja korostettaisiin, että tärkein panos tanssi-illan onnistumisessa on koko orkesterin osaamisella, eikä keinotekoisella laulusolistin osan korostamisella. Nimiäänestyksessä jäi kakkostilalle nimi Los Finlanderos ja voiton vei niinikään Lassen ideoima nimi, jonka hän oli tallentanut mielensä sopukoihin ulkomailla ollessaan. Oli tullut aika piirtää ensi kertaa suomalaisen tanssi- ja iskelmäviihteen historian kultaiseen kirjaan nimi...

Kari Lehtomäki

Puhaltimet ja laulu

Uudessa iloisessa teatterissa sekä Seitsemässä Seinähullussa veljeksessä laajan ja monipuolisen varieteetaiteilija- ja muusikkokokemuksen hankkinut Kari on monessa mukana ollut vesseli. Toke Hariolan yhtyeessä sekä Hariolaxissa käytännön tanssimuusikko-oppinsa hankkineena hän on toiminut pitkään mm. Rauman kaupungin Puhallinorkesterin kapellimestarina, Kanal Big Bandissa ja Pori Big Bandissa ykköstrumpetistina sekä tehnyt pitkän päivätyön opetustehtävissä Rauman Musiikkiopistossa. Karin puhallinvalikoima on mittava ja hänen monivivahteiset laulutulkintansa herättävät ihastusta ilta toisensa perään.

MTV3 työllisti Finkkuja lisää vuonna 1996 pyytämällä orkesterin mukaan toteuttamaan yhdessä Karuselli -lastenlaulukilpailua, jota on siitä lähtien tehty joka kesä. Jari Sillanpään kanssa tehtiin vuosina 1996 ja 1997 Bella Notte -joululaulukonsertti ja säestettiin myös Jukka Kuoppamäkeä hänen juhlakonsertissaan 1998.

Yht'aikaa Karin kanssa teit isäin astumaan...

Timo Pelander

Kitarat ja laulu

Timo oli soittanut kitaraa lukuisissa rock ja jazzkokoonpanoissa sekä Arto Nuotion ja Tarja Lunnaksen tanssiorkestereissa. Hänen nuorekas charminsa ja energiansa yhdistettynä osaavaan kitaroiden käsittelyyn on tuonut oman tärkeän lisänsä Finlandersin kokonaiskuvaan, jossa jokaisella on omat määrätyt tehtävänsä. Timo on aikoinaan hoitanut myös mallikkaasti Jussin kanssa kaksitoista metrisen keikkabussin ajamista pitkillä öisillä keikkamatkoilla karun pohjoisen synnyinmaamme monimuotoista luonnonkauneutta ihaillen. Nykyään tosin Timon ja Jussin helpotukseksi on porukkaan palkattu ammattitaitoinen kuljettaja Pete, jonka varmoissa käsissä matka taittuu pidemmillä kiertueilla.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Timon ja Jussin isät ovat aikanaan myös soittaneet samassa yhtyeessä.

Tomi Oravala

Koskettimet, haitari ja laulu

Muusikon ammatti on periytynyt isältä pojalle myös Tomin kohdalla. Finlanders löysi Tomin juhlakokoonpanoonsa vahvistukseksi tämän soittaessa isänsä tanssiorkesterissa. Juhlakokoonpanossa pestiä riitti seuraavat 12 vuotta. Aikansa kuluksi Tomi opiskeli Jyväskylän yliopistossa musiikinopettajaksi ja työskenteli useiden artistien tanssiorkestereissa. Parhaiten Tomi muistetaan pitkästä urastaan Eija Kantolan taustalla. Akulta Tomi peri suuret saappaat, jotka hän pyrkii parhaansa mukaan täyttämään.

Finlanders

Ensialkuun ei nimen käyttöönoton myötä tapahtunut mitään radikaalia; töitä tehtiin entiseen malliin ja tanssienjärjestäjät pyrkivät lisäämään Arton ja Jussin nimen liitteeksi, jotta "ihmiset tietäisivät kuka täällä tänään laulaa" - uskomatonta, mutta totta!

Suurten orkesterien kulta-aikaan 30-50 luvuilla tanssiaistilaisuuksissa esiintyivät orkesterit, joiden sovituksilla ja instrumentaatioilla luodut soundit sekä ohjelmistot oli tarkoin valikoitu myös tanssijoita silmälläpitäen. Silloin tällöin joku orkesterin jäsenistä tai erillinen laulusolisti lauloi osan jostakin laulusta, mutta pääasia oli kokonaisuus, johon jokainen bändin jäsenistä antoi oman, yhtä tärkeän osuutensa. 1960-luvun alussa Suomessa yleisö "opetettiin" uuteen, helposti sulatettavaan, solistikeskeiseen ajattelutapaan, jossa riitti, että joku vaan - vaikkapa italialainen parturi - seisoi yleisön edessä pidellen mikrofonia ja laulellen niitä näitä. Enää ei yleisön tarvinnut kuunnella ja analysoida itse kriittisesti miten kokonaisuus toimi, koska juttu oli valmiiksi pureskeltu ja voitiin liittyä kevein mielin lavan edessä seisoskelevien "toljottajien" laumaan. Tanssinjärjestäjät heräsivät huomaamaan, että tarjoamalla valmiiksi mediassa mainostettua, helppotajuista ja vieläkin helppotajuisempaa massaviihdettä saadaan tanssitilaisuuksiin lisää maksavaa väkeä seisoskelemaan tanssivan kansanosan tiellä. Onneksi vielä löytyy uskaliaita ja omaan linjaansa uskovia tanssinjärjestäjiä, jotka pyrkivät säilyttämään ja jopa kehittämään tanssitilaisuuksien alkuperäistä ideaa keskittämällä voimavaransa palvelemaan paremmin juuri tanssijoita. Tarjoamalla tanssimusiikkiin erikoistunutta ohjelmaa ja järjestämällä vaikkapa tanssikursseja, joissa koulutetaan uusia asiakkaita. Muillekkin tanssinjärjestäjille taataan, että ihmiset viihtyvät ja koko homma jatkuu. Vastaavasti valitettavan useat ovat myyneet itsensä halvalla ja sortuneet tekemään tanssipaikoistaan massahuveja, jossa karaoket mäikäävät häiriten tanssijoita ja esiintyjiä ja tanssilattian valtaavat örisevät kaljaveikot ja -veerat.

Vuonna 1986 MTV3 tarjosi Finlandersille pestiä silloisessa kesätanssiohjelmassa ja tarjosi samalla orkesterille oivan tavan esittäytyä viikottain liki miljoonalle suomalaiselle nojatuolitanssijalle. Yhtyeen ensimmäistä äänitettä Finlanders esittää (1985), joka ilmestyi pelkästään C-kasettina myytiin kustantajan mukaan yli 20000 kappaletta. Tuolloinen kokoonpano oli uraauurtava kahden kosketinsoittajan kvartetti, jonka myötä vastaavat kokoonpanot yleistyivät joksikin aikaa huomattavasti tanssiyhtyeiden keskuudessa. Finlanders oli silloin jo esitaistelijan roolissa, mitä tulee tanssibändien asemaan tämän päivän tanssilavoilla, eikä eräs merkittävä tanssinjärjestäjä tuolloin turhaan kutsunutkaan orkesteria "80-luvun Dallapeksi". Sen aikainen sähköinen kokoonpano poikkesi merkittävästi nykyisestä akustisesta ja olipa vaihe, jossa jopa rumpujenkin ollessa sähköiset ei sulakkeen palaessa auttanut kuin lyödä käsiä yhteen ja näytellä hassunkurisia ilmeitä.

Vuodesta 1988 Finlandersin vuosirutiineihin on kuulunut syksyinen Sinitaivas -konserttikiertue vuosittain uudistuvan tangokuninkaalliskatraan kera. Kiertue katkaisee sopivasti normaalin keikkarutiinin ja tarjoaa runsaasti mielenkiintoista ja haastavaa sovitustyötä sekä tilaisuuden tarkkailla ja jopa kouluttaaakin useinkin täysin pystymetsästä napattujen nuorten ensi askelia tanssiviihteen saralla.

Finlanders-instituutio

Vuosien saatossa Finlandersista on kasvanut käsite, jonka tavaramerkkeinä ovat ennenkaikkea luotettavuus ja laatu. Noiden samojen arvojen nimiin vannotaan monilla muillakin aloilla ja jokaisella niistä on omat Ladansa ja Mersunsa. Rikastuttavaa on ollut saada tehdä työtä yhdessä vaativan ja vuorovaikutukseen kykenevän yleisön kanssa ja nähdä uusien sukupolvien tulevan mukaan ainutlaatuisen suomalaisen lavatanssikulttuurin monimuotoisiin kuvioihin.

Saavutukset ja maininnat

- Sinitaivas-konsertin orkesterina vuosina 1988-2005!
- Tangomarkkinat semifinaalin orkesterina vuosina 1992-2003!
- Kullervo Linna-säätiön palkinto 1994!
- 10-v. Juhlakonsertti ´94!
- 15-v. Juhlakonsertti ´99!
- AAA Certificate Finlanders productions Oy:lle vuonna 2003!
- Anna jatkua yön-levystä kultaa (yli 15000 kpl myynnistä) vuonna 2003!
- 20-v. Juhlakonserttikiertue 2004!
- Vuoden Tanssittaja- kunniamaininta 2004!
- 20v. Jyhlalevystä kultaa (yli 15000 kpl myynnistä) vuonna 2004!
- Seikkailija-levystä kultaa (yli 15000 kpl myynnistä) vuonna 2006!
- Pro-Iskelmä palkinto vuonna 2006!
- "Oikeesti" Vuoden Iskelmäksi vuonna 2006!
- Seikkailija levystä platinaa (yli 30000 kappaleen myynnistä) vuonna 2007!
- Turun Tähti palkinto 2008!
- Tango Finlandia-palkinto 2009!
- Iskelmä Finlandia 2009 yleisöäänestyksen voitto!
- Mitä sulle kuuluu-levystä kultaa 2009!